Ryhmämalli

VOIKUKKIA-vertaistukiryhmä on ammattilaisten ohjaama, mutta tärkeintä siinä on muilta vanhemmilta saatu tuki ja kannustus. Luottamus ja erilaisuuden hyväksyminen ovat tärkeimpiä periaatteita VOIKUKKIA-ryhmissä.

  • Ryhmässä on 4-8 osallistujaa.
  • Ryhmätapaamisia on noin 10 ja jokaisella tapaamisella on oma teema.
  • Tapaamiset ovat yleensä viikon tai kahden välein.
  • Ryhmää ohjaa kaksi koulutettua ammattilaista. Yhä useammin mukana on myös vertaisohjaaja, itse ryhmän käynyt ja ryhmänohjaajaksi kouluttautunut vanhempi.
  • Koulutettuja ohjaajia on eri puolilla Suomea jo noin 300, joista vertaisohjaajia 45 (tilanne 2017).

VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän kulku

Kun ryhmän ohjaajat ovat saaneet vastaanottaneet ilmoittatumisen, he sopivat tapaamis- tai puhelinsoittoajan. Ennakkotapaamisen tarkoituksena on keskustella jokaisen ryhmästä kiinnostuneen kanssa erikseen siitä, millaisia odotuksia ryhmästä on ja millaista ryhmässä on. Tässä vaiheessa sinun ei vielä tarvitse sitoutua mukaan ryhmään. Voit rauhassa selvittää, olisiko tämä sinulle sopiva tapa käsitellä lapsen sijoitusta.

Kun VOIKUKKIA-ryhmän tapaamiset alkavat, toivomme kaikkien sitoutuvan tapaamisiin. Ryhmässä puhutaan herkistä asioista. Luottamus ja tuttuus ovat silloin tärkeitä. Ryhmään ei siksi oteta uusia jäseniä kesken kaiken.

Ryhmätapaamisen kesto on yleensä noin kaksi tuntia, enintään kolme. Kesto voi vaihdella osallistujamäärän mukaan. Aikaa on oltava riittävästi jakamiseen ja keskusteluun.

Ryhmäkerran kulku on yleensä tämä: kahvi- ja välipalatarjoilu, kuulumiskierros, teeman käsittely ja lopetuskierros. Joissakin ryhmissä on käytetty musiikkia, rentoutusta, kirjoittamista tai muita välineitä keskustelun tukena. Toisissa on vain keskusteltu. Ohjaajat ja ryhmäläiset voivat päättää toteuttamistavasta yhdessä.

Eri ryhmäkertojen teemoja ovat mm. tutustuminen ja ryhmän säännöistä sopiminen, oman tarinan kertominen, lapsen ja vanhemman kriisi, yhteydenpito lapsen kanssa, omat voimavarat ja tulevaisuuden näkymät. Teemat vievät keskustelua eteenpäin. Tapaamiset eivät kuitenkaan ole luentoja. Tärkeää on jakaa kokemuksia ja pohtia niitä yhdessä. Joissakin ryhmissä on käynyt yhdellä tapaamiskerralla vierailija, esim. itse sijoitettuna ollut nuori aikuinen, kokemusasiantuntijavanhempi tai sosiaalityöntekijä.

Ryhmän päättymistä on yleensä juhlistettu ja viimeisellä tapaamiskerralla on kerätty palaute osallistujilta. Joissakin ryhmissä on myös pidetty ”Mitä kuuluu?”-tapaaminen pari-kolme kuukautta ryhmän päättymisen jälkeen.