Huostaanotto kriisinä

Huostaanotto ja lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on aina kriisi.  Vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea lapsensa sijoituksen yhteydessä kokemassaan kriisissä. Apua tarvitaan tunteiden käsittelyyn, uuteen tilanteeseen sopeutumiseen, oman elämän uudelleen järjestämiseen sekä uudenlaisen vanhemmuuden roolin löytämiseen. Kriisi etenee vaiheittain, ja siitä selviytyminen edellyttää asioiden läpikäymistä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on ohjata vanhempi tuen piiriin. Vanhempi voi myös itse hakea tukea tilanteeseensa terveyspalveluista, seurakunnasta tai apua tarjoavista järjestöistä. 

 

Kriisin vaiheet 

Sokkivaihe 

Sokkivaihe syntyy tyypillisesti heti traumatapahtuman jälkeen, ja se voi kestää useita vuorokausia. Sokkivaiheessa tyypillisiä tunteita ovat tyrmistys, epäusko, hätä ja tuska. Sokkivaiheessa kaikki voi tuntua epätodelliselta, painajaismaiselta ja on vaikea ymmärtää tapahtumatta. Tunteet voivat vaihdella äärilaidasta toiseen. Joku voi tulla vihaiseksi, joku itkee, joku on puhumaton ja joku voi mennä paniikkiin. Usein sokkivaiheessa ei muista jälkeenpäin mitään, ja silloin annetut tiedot saattavat unohtua täysin. Psyykkinen sokki suojaa mieltä sellaiselta tiedolta ja kokemukselta, jota se ei pysty vastaanottamaan. Sokkivaiheessa on tärkeää, joku huolehtii, kuuntelee ja on lähellä. 

Reaktiovaihe 

Reaktiovaiheessa ihminen alkaa ymmärtää sen, mitä on tapahtunut ja reagoi siihen. Reaktiovaihe on usein tunteiden myllerrystä; itkua, surua, syyllisyyttä ja epätoivoa. Jotkut ihmiset keskittyvät syyllisten etsimiseen ja silloin keskeisinä tunteina on viha ja aggressio, jotka kohdistuvat ulkopuoliseen ihmiseen tai tahoon. Syyttäminen on suojamekanismi, joka suojaa omilta vaikeilta tunteilta. Reaktiovaiheeseen liittyy tyypillisesti myös pelkoa ja häpeää ihmisten kohtaamiseen traumaattisen kokemuksen jälkeen. Voimakkaat somaattiset oireet ovat myös mahdollisia. Esimerkiksi pahoinvointi, rytmihäiriöt tai väsymys. Reaktiovaihe kestää kahdesta neljään päivään, mutta se saattaa viedä useita kuukausiakin. 

Työstämis- ja käsittelyvaihe 

Reaktiovaihetta seuraa kriisin työstämis- ja käsittelyvaihe, jolloin ihminen käsittelee asiaa omassa mielessään joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tälle vaiheelle tyypillisiä oireita ovat muisti- ja keskittymisvaikeudet. Tyypillistä on myös tavanomaisen joustokyvyn häviäminen, mikä voi johtaa siihen, että ihminen menettää malttinsa helposti ja saa epätyypillisiä raivokohtauksia. Työstämis- ja käsittelyvaiheessa ihminen saattaa melkein kokonaan vetäytyä ihmissuhteista ja muista velvollisuuksistaan. Tavanomaista on, että ihminen on fyysisesti läsnä, muttei psyykkisesti. Kriisin työstämis- ja käsittelyvaihe kestää yleensä kauan, jopa vuoden tapahtumasta. Kriisireaktiot vähenevät hitaasti. 

Uudelleenorientoitumisvaihe 

Kriisin uudelleen orientoitumisen vaihe kestää koko elämän. Tavoitteena on oppia elämään asian kanssa. Traumaattisesta kokemuksesta on tullut osa itseä ja omia kokemuksia. Tapahtuma ei kuitenkaan enää jatkuvasti ole mielessä ja täytä ajatuksia. Voidaan sanoa, että kriisin kokenut ihminen on työstänyt kokemuksensa läpi. 

 

Apua Kriisiin ja haastaviin elämäntilanteisiin:

Kriisikeskukset: apua kriisiin löytyy esimerkiksi paikallisista kriisikeskuksista.

Mielenterveysseura: kun tarvitset tietoa, apua arjen pulmien ratkomiseen tai kuuntelijaa, tavoitat Mielenterveysseuran puhelimitse, chatin kautta sekä kasvotusten.

Nollalinja on valtakunnallinen, maksuton auttava puhelin kaikille, jotka ovat läheisessä ihmissuhteessaan kokeneet väkivaltaa tai sen uhkaa. Nollalinjalle voivat soittaa myös väkivaltaa kokeneiden läheiset sekä ammattilaiset.

Krits: vanhemmuuden hoitaminen vankilassa.

Erityisesti isä vahvistaa vanhemmuutta ja osallisuutta: Isyys ja vanhemmuus voimavarana päihteistä kuntoutumisessa.