”Ettei kukaan vanhempi joutuisi kohtaamaan sitä, minkä minä koin”


Edellisessä blogissa kerroimme New Yorkin lastensuojelun tukihenkilötoiminnan rakennuspilareista. Kokemusasiantuntijat ovat tärkeitä työntekijöitä ammattilaisten rinnalla kaikissa organisaatioissa joissa vierailimme. Tukihenkilöinä toimivat vanhemmat ovat alusta asti mukana työn suunnittelussa. Tukihenkilöt ja kokemusasiantuntijat ovat aloittaneet työnsä kuitenkin eri lähtökohdasta kuin ammattilaiset. Vaikka oma kokemus lastensuojelusta on ohi, se kulkee silti aina mukana.

Mikä sitten saa ihmisen, vielä omien raskaiden kokemusten jälkeen, innostumaan toisten auttamisesta?
Vastaus New Yorkissa oli sama, jonka olen saanut vanhemmilta erilaisissa kehittämisryhmissä muun muassa Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Ettei kukaan vanhempi joutuisi kohtaamaan sitä, minkä minä koin!

Lastensuojelujärjestö JCCA:ssa tapaamamme tukihenkilöt Jill ja Carol kertoivat meille työn imusta ja työnsä merkityksellisyydestä. Kuinka tärkeältä tuntuu tehdä työtä, jolla on vaikutusta. Kuinka motivoivaa on nähdä, kun perheet alkavat voida paremmin ja heidän toimijuutensa lisääntyy. Molemmat tukihenkilöt kertoivat miltei yhteen ääneen siitä, kuinka heille itselleen oli avautunut ihan uusi elämä työn myötä.

”I really love my work, the families. I’m very passionate about it.”

Tukihenkilöt kertoivat myös siitä, että työ ei olisi mahdollista ilman toimivaa taustaorganisaatiota ja koordinaattoria. Molemmat olivat saaneet tarvitsemansa koulutuksen ja heidän oli mahdollista kouluttautua tarpeen mukaan lisää. Työnohjaus on tärkeää ja sitä on tarpeeksi tarjolla. Työssä on saanut kasvaa ja oppia, se on ollut sallittua. Työyhteisössä on toimiva vuoropuhelu. Tapaamisessamme nauru raikasi ja hyvin nopeasti huomasimme, että into kehittää tukihenkilö- ja kokemusasiantuntijatyötä on universaali, kielestä ja kulttuurista riippumaton.  Löysimme siis voikukkia-aatetta Atlantin takaa!

 

Tukihenkilöiden terveiset:

Jill korosti sitä, että tärkeintä hänen mielestään tärkeintä on kyky kuunnella ja kyky luovia erilaisissa, nopeastikin vaihtuvissa tilanteissa. Joskus tunteet kuumenevat mutta itsehillintä on tärkeää. ”You have to be able to behave and develop relations with professionals and parents. Always say thank you! Even if you disagree, you have to behave.”   Tästä aiheesta hän myös keskustelee uusien tukihenkilöiden kanssa.

Ihan ensimmäisellä kohtaamisella on suuri merkitys
Vanhemmalle selitetään tarkasti tukihenkilön rooli. Tukihenkilö on olemassa täysin vanhempaa varten, hän on sillanrakentaja perheen ja ammattilaisten välillä. Tukihenkilöillä ja JCCA:n työntekijöillä on jaettu kokemus siitä että perheet luottamuksen rakentaminen on helpompaa tukihenkilön ollessa mukana. Tukihenkilön läsnäolo luo vanhemmalle turvallisuuden tunteen. JCCA:ssa työskentelee tällä hetkellä 25 tukihenkilöä yhdessä ammattilaisten kanssa.

Älä säikähdä tunteita
Ensimmäisessä tapaamisessa vanhemmat ovat ymmärrettävästi hyvin kiihtyneitä, sillä lastensuojelun asiakkuus pelottaa. ”You have to remember that parents are often afraid and intimidated because there is a stigma in child welfare.” Carol kertoi tietävänsä oman kokemuksensa perusteella, että pelko ja epäluulo vähenevät jos rinnalla on joku saman kokenut. Joku joka tarpeen tullen voi sanoittaa tunteita. Tai joku joka ehdottaa pientä taukoa, jos tilanne ahdistaa liikaa. Ottaa vanhemman huomioon. Kestää tunnemyrskyt.

Kuuleminen
Jos vanhempi haluaa tukihenkilön (ja suurin osa haluaa) sovitaan yhteistyöstä. Ensin kartoitetaan perheen tarpeet, mitä he toivovat ja selvitetään mikä on tilanne. Kuunnellaan. Aloitetaan ihan perusasiosta. Esitteitä on kolmella kielellä. Tukihenkilöitä on käytettävissä eri taustoista ja kulttuurisista ryhmistä. Kerrotaan vanhemmalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Samat asiat käydään läpi myös lastensuojelun kanssa mutta tässäkin kohdassa kyse on luottamuksen rakentamisesta, kysymisestä ja kuulemisesta. Kynnys kysyä ei ole niin suuri, kun asiaa voi kysyä saman kokeneelta. Muistutetaan (yhä uudelleen) vanhempaa siitä, että he tuntevat perheensä parhaiten.  ”When you speak in conference, remember that I’m there for you. I’ll sit next to you. Let the authorities know what you need” Vanhempien kanssa mietitään yhdessä, mikä on tarvittava apukeino jos tunteet kuumenevat. Rohkaistaan puhumaan. Sanoitetaan asioita.

Rohkaise ottamaan vastaan tukea
JCCA tarjoaa 24 erilaista tukiohjelmaa vanhemmille (mm. päihde-,mielenterveys-, vertaisryhmät, tapaamispaikat). Palveluihin kuuluu myös puhelinneuvonta. Kaikki ohjelmat ovat ilmaisia asiakkaille. Tukihenkilö rohkaisee vanhempaa miettimään, mikä juuri hänelle on sopiva ohjelma tai tukimuoto. Tukihenkilö on mukana kaikissa lastensuojelun tapaamisissa. Hän käy ennen tapaamista vanhemman kanssa läpi mitä tapaamisessa tapahtuu ja usein kertoo omasta kokemuksestaan. Carolin ja Jillin mukaan tärkeintä on toivon tuottaminen, rinnalla kulkeminen.

Ole läsnä ja muista nauraminen
Tukihenkilöt ovat mukana järjestämässä myös perhepäiviä lastensuojelun asiakasperheille ja osallistuvat niihin. Perhepäivissä on mahdollista osallistua ohjattuihin ryhmiin, keskustella tukihenkilöiden kanssa, tavata vertaisia ja muita perheitä sekä viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Carol ja Jill kertoivat, että ohjelmassa on aina mukana rentoa ja hauskaa ohjelmaa, sillä on tärkeää myös pitää hauskaa yhdessä. Perhepäivä pyritään järjestämään mahdollisimman helpoksi vanhemmille ja sisaruksille. Päivä on yleensä lauantai ja perheet noudetaan busseilla paikalle. ”It is  also important to have fun with families!”

Periaate New Yorkissa on sama kuin kaikessa VOIKUKKIA- toiminnassa. Ketään ei saa jättää yksin!

Tukihenkilöiden ja ammattilaisten tapaamisten sekä inspiroivien haastattelujen lisäksi, saimme New Yorkista Suomeen tuotavaksi myös materiaaleja, joita voidaan käyttää lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden koulutuksissa. Ne on välitetty Kasper ry:n huhtikuussa 2020 aloittaneelle  Vanhempien ääni lastensuojelussa (2020-2023) hankkeelle. Hankkeessa järjestetään mm. kokemusasiantuntijakoulutus. Tiedotamme hankkeesta lisää seuraavassa VOIKUKKIA- uutiskirjeessä.

Lukuvinkkejä:

Heidi Sundwall
VOIKUKKIA- toiminta